Olen Julia, 16-vuotias tyttö Etelä-Suomesta. Olen lähdössä heinäkuussa vaihtoon Länsi-Australiaan via Rotary. Tänään vaihtovuoden alkamiseen on tasan 100 päivää, joten ajattelin, että nyt olisi sopiva aika alkaa kirjoittamaan vaihto-oppilasvuoteen liittyvistä asioista kuten hakuprosessista ja 100 päivän jälkeen tottakai myös itse vaihdosta. Haluan kirjoittaa tätä blogia perheelleni, kavereilleni, sekä muille vaikka tylsän päivän luettavaksi. Nämä ensimmäiset kirjoitukset on kuitenkin suunnattu juurikin teille, jotka harkitsette lähtevänne vaihtoon, mietitte kuinka hakea vaihtoon, minkä järjestön kautta tai olette juuri saaneet tietää kohdemaanne ja haluatte tietää kaiken, jota tuleva vaihtovuosi tulee sisältämään. Itse ainakin sain todella paljon apua juurikin vaihtoblogeista, sekä ystäviltäni, jotka ovat jo olleet vaihdossa tai ovat juuri tälläkin samaisella hetkellä. Mukavaa, että tulit seuraamaan matkaani! Nyt kuitenkin aloitan kertomalla kuinka kaikki lähti.
Hain vaihtoon siis ensimmäisen kerran syksyllä 2017. Olin silloin juuri aloittamassa yhdeksännen luokan ja sain inspiraatiota vaihtoon vuoden ajoissa lähtemiseen eräältä tuttavaltani Lotalta, joka oli lähtenyt ennen lukiota vaihtoon Brasiliaan. Yleensä vaihtoonhan lähdetään lukion, tai ammattikoulun ensimmäisen vuoden jälkeen ja olin aivan innoissani, että voisinkin jo lähteä suoraan peruskoulun jälkeen. En kuitenkaan siinä vaiheessa ollut kunnolla sisäistänyt asiaa ja se tuli todella nopeasti, enkä olisi jälkeen päin ajateltuna ollut valmis lähtemään yksin maailmalle vielä siinä vaiheessa. En siis vielä saanut paikkaa silloin, mutta päättäväisenä halusin pitkäaikaisen unelmani toteutuvan, joten totta kai hain seuraavana syksynä uudelleen.
Hain vaihtoon siis Rotary Internationalin, eli "rotarit", kautta ensimmäisellä ja toisella kerralla. Olin perheeni kanssa ottanut selvää useista järjestöistä, mutta alusta loppuun olimme yksimielisiä siitä, että Rotary olisi oikea vaihtoehto. Rotarit ovat siis kansainvälinen vapaaehtoisten pyörittämä järjestö, jolla on vuosikymmenien kokemus nuorien vaihtovuosien järjestämisestä ympäri maailmaa. Useita tuttujani oli mennyt vaihtoon rotareiden kautta ja olimme kuulleet, sekä lukeneet heistä pelkästään positiivista. Varsinainen hakuprosessi alkaa ottamalla selvää itselle lähimmästä Rotaryklubista. Klubeja on pienilläkin paikkakunnilla, joten kannattaa vain sitkeästi googlailla tai katsoa Facebookista, jos klubilla ei ole omia nettisivuja. Sivuilta tulisi löytyä nuorisovaihtoasiamiehen yhteystiedot ja sitten täytyy vain rohkeasti laittaa viestiä tai sähköpostia, että "Hei olisin kiinnostunut vuosivaihtoon lähtemisestä! Mitä minun tulisi tehdä?". Yleensä pyydetään lähettämään vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrotaan esimerkiksi omista vaihtovuoden motiiveista. Hakemus piti itselläni olla lähetettynä syyskuun loppuun mennessä muistaakseni ja klubihaastattelu pidettiin lokakuun alussa. Haastattelussa kannattaa vain yrittää olla oma itsensä ja ilmaista kiinnostuksensa muita kulttuureita kohtaan. Ensimmäisellä kerralla hakiessani haastattelu ei mennyt kovin hyvin, koska jännitin todella paljon ja ennen toista kertaa jännitin, koska en edellisenä vuonna päässyt. Ennen haastattelua eräs hyvä ystäväni sanoi "Puhu sydämestä!", ja tämä todella sai minut menemään haastatteluun luottavaisin ja hyvin mielin. Noin viikko tai kaksi haastattelun jälkeen nuorisovaihtoasiamies (nva tästä edes) soitti minulle ja olin aivan varma, että hän pahoittelee, kun en tälläkään kerralla pässyt, mutta puhelu olikin varsin positiivinen. Puhelun jälkeen huusin vain perheelleni, että "Minut valittiin!", ja hypin ilosta. Piirihaastattelu pidettiin lokakuun lopussa ja jokainen maa on siis jaettu piireihin, joista itse kuulun piiriin D1420. Tämä haastattelu oli todella rento tilaisuus, johon myös toisen vanhemmista suositeltiin tulevan mukaan. Tapahtumassa käytiin läpi vaihtoon lähtemisen perusasioita, sekä isäntäperheenä olemiseen liittyviä juttuja. Itse haastattelu kesti noin viisi minuuttia. Yleensä kenenkään vaihtopaikkoja ei peruuteta siellä, jos klubi on jo valinnut sinut edustajakseen. Kaikilla siellä olevilla nuorilla ei edes ollut vielä sponsoroivaa klubia silloin.
Piirihaastattelun jälkeen alkoi varsinainen urakka. Tämä on ollut mielestäni kaikista kamalin vaihe koko vaihtoprosessissa; hakemus. Tämä noin 20-sivuinen paperinippu liitteineen tuli saada valmiiksi noin kuukauden sisällä, ennen kuin se lähetettäisiin kiertämään maailmaa mahdollisiin kohdemaihin. Hei, kuukausi, sehän kuulostaa pitkältä eikös? Oikein mukavaltahan se kuulosti, mutta ei ollut. Todellisuudessa tulihan niiden lääkärin- ja hammaslääkärintodistusten kanssa kiire, vaikka ajoissa ne varattiinkin. Aloita siis tämän virallisen hakemuksen täyttäminen ajoissa, sillä tarvitset PALJON allekirjoituksia, kuvia ja liitteitä, joita ei hoideta yhdessä päivässä. Itse sain käytyä lääkärikäynnit kunnallisella puolella maksuttomasti, mutta monet kaupungit ja kunnat eivät tätä tee. Kannattaa siis ottaa ajoissa selvää tästä oman asuinpaikan kohdalla. Tämä hakemuksen täyttäminen oli todella stressaavaa ja hidasta ja tuntui aina, että jotain uutta puuttui. Eihän sen kanssa todellisuudessa mitään hätää ollut. Hakemus palautettiin piirin puheenjohtajalle ennen vuoden vaihdetta, minkä jälkeen alkoi vain odotus.
Itse hakuprosessi siis koostui näistä ylläolevista kohdista. Toivottavasti en jättänyt mitään tärkeää tai oleellista pois. Helmikuun alussa Australian kirjeenvaihtaja otti minuun yhteyttä ja sanoi, että yrittää saada minulle oppilaspaikan Australiasta. Olin todella innoissani, sillä Australia oli ensimmäinen vaihtoehtoni. Rotareilla omaa kohdemaata ei siis valita. Saa toivoa neljää maata, joista vain kaksi saa olla englantia puhuvia maita. Alunperin olin suunnitellut hakevani USA:han, Kanadaan ja Australiaan, mutta piirihaastattelun jälkeen kiinnostuin enemmän lattareista ja siitä, että voisin oppia aivan uuden kielen. Toivemaani muuttuivat siis aikalailla. En myöskään enää oikeastaan halunnut ollenkaan lähteä Yhdysvaltoihin, sillä todella moni lähtee sinne ja ajattelin, että voisin saada vaihtovuodeltani enemmän irti jossakin muualla. Tiesin myös, että Australiaan on saatavilla vain muutamia paikkoja enkä todennäköisesti pääsisi sinne. Päädyin siis vaihtoehtoihin 1. Australia 2. Brasilia 3. Argentiina ja 4. USA. Tiesin etten ainakaan lähtisi Yhdysvaltoihin, sillä niin moni haki sinne ensimmäisenä vaihtoehtona. Olin jo innoissani siitä, että lähtisin todennäköisesti Etelä-Amerikkaan, mutta toisin kävi. En siis todellakaan ollut pettynyt Australiaan, päin vastoin. En vain uskonut, että juuri minä voisin saada sieltä paikan. Vähän yli kuukausi tämän Australian kirjeenvaihtajan alustavan viestin jälkeen, eli maaliskuun puolivälissä, sain viestin piiriltä D9455 Länsi-Australiassa. Paikkani Australiassa oli siis varmistunut. Viestin lähettäjä oli siis tuleva Placement Officerini/District Mentorini. Hän laittoi minulle myös linkin muutamalla nettisivulle, joista voisin ihastella WA:n (Western Australia) maisemia. En ole siis saanut vielä tietää tarkkaa paikkaa eli hostklubiani tai -perhettäni, mutta näiden tietojen pitäisi tulla tässä viikon parin sisällä. Painamalla TÄSTÄ pääset katselemaan Länsi-Australian ihania maisemia.
Kuva: Greg Snell
Piirini on vasemman yläkulman 9455, joka on yksi maailman suurimmista Rotary-piireistä.
Meillä on ollut piiritapaamisen jälkeen myös kaksi Rotary-tapaamista. Ensimmäinen oli Mäkenlänrinteen lukiolla, missä käytiin uudelleen läpi lähtemisen perusasioita kuten rahoitusta, majoittumista, koulua ja yleensäkin elämää uudessa maassa. Tänään meillä oli tapaaminen Suomenlinnassa yhdessä Inboundien, eli täällä olevien vaihtareiden, ja Outboundien, eli lähtevien vaihtareiden, kanssa. Meidät jaettiin ryhmiin maiden perusteella ja oli hauskaa kuulla tulevasta kohdemaasta lisää. Tapaamisissa on mukana myös rotexeja, jotka ovat siis entisiä Rotaryn vaihto-oppilaita. Heidän kanssaan jutellessa on saanut paljon uutta ja tarpeellista tietoa kuin myös hauskoja vuoden aikana sattuneita kommelluksia. Seuraava suurempi tapaaminen tapahtuu Tampereella muutaman viikon päästä, mihin tulee kaikki Suomesta lähtevät vaihtarit eikä pelkästään oman piirin. Siellä tullaan käymään yksityiskohtaisempaa tietoa esimerkiksi lennoista ja maaohjelmista, jotka ovat ennen itse kohdemaahan ja hostperheisiin menemistä.
Odotan innolla kaikkea mitä vaihtovuosi, ja jopa tämä kevät tuo tullessaan. Ja hei, tosiaan enää 100 päivää lähtöön. Tästä tulee hieno vuosi!
Julia <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti